Niin.
Jossei joku ole lukenut Ilta-Sanomia, niin.. Toni Kallioniemi, koko ala-asteen aikainen luokkakaverini, kuoli perjantain ja lauantain välisenä yönä.. Ihan hirveää.. ;( Se oli ollu kännäämässä joittenki vanhempien tyyppien kanssa ja tullu ihan umpikänniin.. Käsittääkseni suurin osa possesta oli häippässy, mut Isopoussu ja Sorsa oli sit jääny Tonin kaa vielä lisää vetämään... Sei sit ollu suostunut lähtemään niiden mukaan takas himaan päin, joten ne oli vaan jättäny sen istumaan aamuyöstä lumihankeen.. Ja aamulla olivat yrittäneet tavoittaa, mutteivät olleet saaneet kiinni, joten ne oli menneet kattomaan, et oliko se selvinny sieltä pois.. Ei ollu selvinny. Siellä se oli sikiö-asennossa kyyhöttäny lumihangessa jäätyneenä kuoliaaksi.. Humalassa ei tunne kylmyyttä tai kuumuutta.. Näköjään.. Toni-parka..
Ei se nyt niin hyvä tuttu enää ollut, mutta silti, kun 6 vuotta samassa luokassa ollaan vietetty, niin kyllä se sattuu, jossei toista enää olekaan...
Sen serkku Mira on meidän luokalla... Eipä näkynyt tänään koulussa. Halihali... <3
Koulussa tänään koko päivän kestäny muistotilaisuus ja se jatkuu vielä huomenna.. Tunneilta voi vain lähteä ja mennä teatterisaliin suremaan... Istuskelin siellä puoltoista tuntia. En kyllä peräkkäin, mutta puol tuntia kerrallaan. Itkin sellasen tunnin siinä.. Tuli vaan niin paha mieli sen kavereiden ja Miran ja sukulaisten ja luokkakavereiden puolesta.. Niillä on tosi vaikeaa.. Varsinkin, kun kuolintapa oli tuollainen.. Sorsaa ja Isopoussua syytetään heitteillejätöstä.. Joutuvat joko nuorisovankilaan tai sit 18 täytettyään kunnon linnotukseen.. On niilläkin rankkaa, elinikäiset traumat.. Ja Sorsa oli vielä yöllä galleriaan mennyt sanomaan et "Hehe, jätettiin se sinne hankeen sammuneena!" No, se oli kännissä ja pahasti, tietääkseni. Mutta soli ainaki muutama vuosi sitten tosi hyvä tyyppi, rauhallinen ja kiltti.. Minä pidin sitä tosi fiksuna tyyppinä ja pidin siitä. No, ihmiset muuttuvat ja varsinkin umpihumalassa..
Oli tosi ihanaa istua siellä teatterisalissa ja katsella niitä pieniä tuikkuja, jotka peittivät puoli lavaa.. Aina siinä oli joku seisomassa sen kuvan vieressä ja vielä paljon porukkaa katsomon penkeillä itkemässä.. Voih.. On se vaan niin surullista...
Meinasin alkaa itkemään kemian tunnilla, kun katselin vihkoani ja huomasin Miran kirjoittaman sanalisäyksen yhden vastauksen perään.. Vapautuu... Nousi tippa linssiin ja niiskutin vielä enemmän..
Nyt kun ajattelen, niin en muista nähneeni sitä koko lukuvuotena.. Viimeinen muistikuva, vaikka olen kyllä nähnyt hänet sen jälkeenkin, on, että istuttiin kolmannen kerroksen päässä ja Toni tuli siihen Miran viereen istumaan.. Ja tosiaan tämä joskus puoli vuotta sitten. Että joo.
*huokaus*
No, elämän on pakko jatkua..
Tänään Keke piti kaikesta huolimatta enkun sanakokeen, 10-, vaikken ees kovin lukenut.. Näköjään surullisena antaa vaan mennä, munkilla nuin hyvä. Olen surkea enkussa.
Hissassa Humppis näytti jonkun ihmeryssä-videon, talvisodasta. Venäläisten kannalta katsottuna. Piristi oikein mukavasti mielialaa kuulla niiden jäätyneen kuoliaaksi ja vastaavaa. Kiitos Humppa, oikein kiva aihe tälle päivälle. Että jes.
Bilsassa oltiin vaan se lyhyt vartti.. Ku istuttiin teassa.. Me sen vanhat luokkalaiset + Kokko, joka nyt tiesi sen + Tuuli, jonka minun mielestäni olisi pitänyt lähteä, kun muutkin pojat lähtivät. Paitsi Matias, Heiskanen ja Korpela, jotka nyt olivat meidän luokallamme ala-asteella.. Mutta mikä minä olen sanomaan.. Se vaan tuntui vähän tekopyhältä. Niisks..
Tältä siis tuntuu, kun joku tuttu kuolee. Eilen, kun sain tietää, en edes tajunnut sitä kunnolla. Vasta tänään itkin, koska tea sai herkistymään ja silleen.. *huokaus* Kaiken kohtaa joskus..
Well, life is going on..